Onko se sitä, kun ystävä löytää uusia ystäviä niin vanhat voi hylätä?
Onko se sitä, kun ystävä löytää poikaystävän niin ystävät voi hylätä?
Onko se sitä, kun ei löydy enään aikaa vaikka kuinka yrittää järjestää?
Onko se sitä, kun ei yksinkertaisesti enään halua ystävyyden jatkuvan?
Onko se sitä, kun ystävä on muuttunut viikko kaveriksi tai hyvän päivän tutuksi?
Päässäni pyörii paljon kysymyksiä ystävyyteen liittyen. Oon ihan sekaisin, en tiedä mitä pitäisi tehdä tai ajatella. Ystävyys on yks tärkeimmistä asioista mitä voi olla. Elämä ilman ystäviä tai ystävää on varmasti todella hankalaa. Tässä tekstissä en viittaa mitenkään omiin ystäviin, ne on maailman ihanampia.
Mulle ystävyys merkkaa;
ajan viettämistä, luottamista, kuuntelemista, muistoja, rakkautta, ei tuomitse, maratooni puheluita, tukemista, kokemuksia uusiin asioihin, nauramista.
Ystävyys merkkaa mulle myös paljon muutakin kun yllä listattuja asioita. Elämän aikana on tullut myös esiin se, että joku voi esittää ystävää...idioottimaista käyttää toista hyväksi, kun toisella menee hyvin niin "ystäviä" löytyy paljon, joskus voi koittaa se huono aikakin jolloin kaikki menee alamäkeen. Löytyykö silloin niitä ystäviä jolle purkaa sitä pahaa oloa? Ei löydy, silloin sut hylätään ja sä joudut itse auttaan itsesi ylös sieltä pohjalta.
Mä olen ollut elämässä onnekas jos nyt niin voi sanoo, en väitä että mulla ois monta ystävää. Ne jää yhden käden laskettavaks. En häpee sitä ettei mulla ole montaa ystävää. Olen ylpeä, että ne on aitoja ystäviä, eikä ole jättänyt mua yksin kun oon ollut hajalla. Kiitos siitä teille!♥
Jottei tästä tulisi ihan synkkä teksti niin kerron kuinka mulla on ihania muistoja mun ystävien kanssa. En vaihtaisi päivääkään pois mitä oon saanut kokea. Ollaan opittu paljon, mutta vielä on paljon opittavaa. Eihän kukaan ole seppä syntyessään.
~Rakkaudella; Tiitu~
